Varasin jo kesällä ajan Turun Koirafysioon Murulle. Murun takapää on ollut tosi jäykkä alkukesästä lähtien ja se on varmaan syy siihen, miksi kesän näyttelyt eivät menneet kauhean hyvin. Olen jo kauan seurannut esimerkiksi sitä, ettei Muru itse venyttele takajalkojaan juuri ollenkaan ja ravaaminen näyttää töpöttelylle kun takapotkua ei ole lainkaan.
Meillä oli keskiviikkona aika. Ensimmäiseksi fysioterapeutti seisotti Murua ja ylhäältä katsottuna Murun selkä oli ihan banaanin mallinen. Oikea puoli oli ihan jumissa. Selkärangan nikamat liikkuivat tosi huonosti. Tunnin käsittelyn jälkeen Murua seisotettiin uudestaan ja kas, selkä olikin suora ja samalla selkärangan liikkuvuus palautui! Ja kotona huomasin, että Muru venytteli itse hiukan jo takajalkojaan.
Keväinen suolistotulehdus on ilmeisesti aloittanut koko jumin. Murun ja mun kevään ja alkukesän juoksulenkit vielä pahentaneet sitä. Lopetinkin Murun kanssa juoksemisen siihen, kun huomasin sen jättäytyvän juostessa aina jälkeen. Näkyi selvästi, ettei se halunnut juosta. Normaali kävelylenkeillä tällaista ei ole kuitenkaan ollut.
Kuukauden päästä mennään vielä osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn ja sitten katsotaan mitä jatkossa tehdään. Mä olen ilmoittanut Murun huomiseen kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyyn Klaukkalaan, mutta on vielä mietinnässä mennääkö vai ei. Onko Murun ravaaminen jo sellaista, että sinne ylipäänsä kannattaa lähteä ajelemaan. Sitä täytyy vielä pohtia.
 |
| Puuhellan lämmössä on mukava kölliä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti