Toipilas

Nala on toipunut leikkauksesta oikein hyvin. Haavalappu otettiin keskiviikkona pois ja haava näytti hyvälle. Hiukan oli punoitusta, mutta se taitaa olla normaalia.

Tänään otin uuden kuvan leikkaushaavasta ja punoitus alkaa hiljalleen häviämään. Paraneminen etenee siis oikein hyvin.

Nala sai kotona kolmena päivänä särkylääkettä, mutta tänään jätettiin se pois. Ei aristele haavaa edes puhdistettaessa, joten särkylääkkeelle tuskin on enää tarvetta.

Nala on pari kertaa onnistunut möngertämään bodysta ulos (en käsitä miten se on mahdollista, kun se on aika napakka etuosasta), mutta onneksi se ei ole kiinnostunut haavasta. Ei ole yrittänyt nuolla sitä itse, eikä Nipsu ja Murukaan. Ainakaan toistaiseksi.

Lenkkeilyintoa olisi paljon, mutta Nala joutuu vielä tyytymään pikaisiin pissatusreissuihin. En halua vaarantaa mitenkään haavan paranemista. Mutta sitten kun silmä välttää, niin Nala hyppii sohvalle / sängylle. Koirien kopin yläpedin jouduin täyttämään muulla tavaralla, kun potilas ehti jo sinnekin hyppäämään. Onneksi näistä koikkaloikkailuista ei ole vielä ollut mitään harmia.

Nala tyytyväisenä kopin alakerrassa. :)

Trion oma koppi

Olen unohtanut laittaa tänne kuvia, kun tehtiin triolle oma koppi keittiöön ja tietysti puuhellan viereen. Aikaisemmin samaa virkaa toimitti kulahtanut kevythäkki, mutta onhan tällainen paljon kivempi. Trio ainakin näyttää tykkäävän. Pehmusteet on edelleen vähän turhan muhkuja, mutta josko ne siitä ajan kanssa tasaantuisivat.

Kopissa on tietenkin irroitettava yläpohja siivouksen helpottamiseksi ja painovoimainen ilmanvaihto (= alakerrassa muutama ilma-aukko takaseinässä). :D

Kahden kerroksen väkeä.

Muru ja Nipsu <3

Nalan sterilisaatio, ensimmäiset päivät

Maanantaina 21.10 veimme heti aamusta Nalan eläinlääkäri Jaakko Rasille steriloitavaksi. Nala taisteli kauan nukkumista vastaan ja sai uuden satsin nukutusainetta noin puolen tunnin taistelun jälkeen. Senkin jälkeen taistelu jatkui, mutta noin viiden minuutin kuluttua oli pakko antaa periksi. Nukutusaineita vastaan taistelu on ilmeisesti aika tyypillistä kääpiöpinsereille.

Haimme Nalan kotiin iltapäivällä. Leikkaukselle tuli hintaa vain 261€ (sisältäen lääkkeet). Eräältä toiselta yksityiseltä eläinlääkäriltä hinnaksi sanottiin 480€. Aika huimia hintaeroja ja aika huima hinta tuossa toisessa 6,3kg painavalle koiralle...

 Leikkaus oli mennyt hyvin. Nala oli lääkkeistä ja nukutuksesta ihan tokkurainen ja ei oikein pysynyt vielä jaloillaan. Koko ilta meni kotona samaan malliin. Parit pissat sentään tuli, kun kannettiin Nala ulos. Ei suostunut juomaan itse vettä, joten annoin ruiskulla hyvin varovasti ja tosi pieniä määriä hiukan suun kostuketta.

Nala nukkuu lääkehöyryjään pois lämpimän viltin alla.

Tänä aamuna vastassa oli jo hiukan pirteämpi koira. Ruoka maistui, mutta vettä Nala ei edelleenkään oikein juonut joten laitoin sitä ruuan sekaan reilusti. Samalla meni Loxicom särkylääkettä ohjeen mukaan. Ulkona tuli molemmat asiat hienosti, joten vatsan toiminnasta ei tarvi olla enää huolissaan.

 Saimme Nalalle lainaan vauvojen bodyn, joten kauluria ei tarvitse ainakaan toistaiseksi käyttää ellei Nala sitten onnistu saamaan bodya pois päältään. Edelleen Nala on tosi väsynyt ja varmasti on vielä kipujakin. Kai se tästä vielä iloksi muuttuu.

Nipsu ja Muru antavat Nalan olla hienosti rauhassa, joten Nalaa ei ole tarvinut eristää. Nipsu on selkeästi huolissaan siskostaan, kun Muru sen sijaan on ollut välillä niskavillat pystyssä ihmetellessään Nalaa. Täytyy toivoa, ettei Nalan sterilointi saa Murua aloittamaan kukkoilua Nalalla ja yrittämään viedä Kuningattaren paikkaa.

Väsynyt potilas.

Leikkaushaavan päällä on vielä lappu, joka otetaan huomenna pois. Toivotaan, että haava on alkanut parantumaan hyvin.

Kölliäiset

Sohvalla on mukava kölliä, varsinkin kun siihen paistaa aurinko.

Erikoisnäyttely 5.10.2013

Lähdimme kuitenkin Murun kanssa erkkariin, vaikka olin hiukka kahden vaiheilla. Ja kyllä kannatti lähteä! Tuloksena:

AVO ERI2 SA PN4

Erkkariin oli ilmoitettu 64 narttua, joista avoimessa luokassa oli 17. Joten tulokseen voi todellakin olla tyytyväinen. Tuomarina näyttelyssä oli Marianne Holm, jolta Muru sai erittäin hyvän arvostelun.

Samalla reissulla Muru antoi verinäytteensä Hannes Lohen tutkimukseen ja näytteenottajien kehoituksesta täytimme kotona Koirangeenit nettisivulla arkuus- ja ääniarkuustutkimuslomakkeen. Kehuivat Murua ja sanoivat, ettei se ainakaan ole arka. :)

Muru ja tuomari.

Muru ja osa kilpasiskoista paras narttu-kehässä.

Murun kanssa fysioterapeutilla

Varasin jo kesällä ajan Turun Koirafysioon Murulle. Murun takapää on ollut tosi jäykkä alkukesästä lähtien ja se on varmaan syy siihen, miksi kesän näyttelyt eivät menneet kauhean hyvin. Olen jo kauan seurannut esimerkiksi sitä, ettei Muru itse venyttele takajalkojaan juuri ollenkaan ja ravaaminen näyttää töpöttelylle kun takapotkua ei ole lainkaan.

Meillä oli keskiviikkona aika. Ensimmäiseksi fysioterapeutti seisotti Murua ja ylhäältä katsottuna Murun selkä oli ihan banaanin mallinen. Oikea puoli oli ihan jumissa. Selkärangan nikamat liikkuivat tosi huonosti. Tunnin käsittelyn jälkeen Murua seisotettiin uudestaan ja kas, selkä olikin suora ja samalla selkärangan liikkuvuus palautui! Ja kotona huomasin, että Muru venytteli itse hiukan jo takajalkojaan.

Keväinen suolistotulehdus on ilmeisesti aloittanut koko jumin. Murun ja mun kevään ja alkukesän juoksulenkit vielä pahentaneet sitä. Lopetinkin Murun kanssa juoksemisen siihen, kun huomasin sen jättäytyvän juostessa aina jälkeen. Näkyi selvästi, ettei se halunnut juosta. Normaali kävelylenkeillä tällaista ei ole kuitenkaan ollut.

Kuukauden päästä mennään vielä osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn ja sitten katsotaan mitä jatkossa tehdään. Mä olen ilmoittanut Murun huomiseen kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyyn Klaukkalaan, mutta on vielä mietinnässä mennääkö vai ei. Onko Murun ravaaminen jo sellaista, että sinne ylipäänsä kannattaa lähteä ajelemaan. Sitä täytyy vielä pohtia.

Puuhellan lämmössä on mukava kölliä.