Taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Tammikuun alussa Nipsu kävi maksakontrollissa. Arvot olivat laskeneet paljon, mutta edelleen hiukan normaalia korkeammat. Tämän kuun lopussa käydään vielä kerran kontrollissa, jotta selviää onko arvot palautuneet normaaleiksi.
Helmikuussa trio oli hiukan yli kaksi viikkoa hoidossa meidän reissatessa rapakon toisella puolen.
Hiukan jännitti miten Nipsu pärjää hoidossa sokeana. Onneksi trio on ollut hoitolassa useita kertoja aiemminkin, joten paikka on tuttu ja turvallinen. Sieltä tuli kuulumisia useita kertoja kahden viikon aikana ja kaikki meni oikein hyvin. Pari ekaa päivää Nipsu kuulemma haahuili siellä ja sitten osasi kulkea niin kuin ennenkin. Pyysin myös hoitolan väkeä tarkkailemaan Nipsun painoa, jottei se hoidon aikana nouse. Iloisena yllärinä hoitolan väki oli saanut pudotettua Nipsun painoa puoli kiloa. Ihan paras hoitola, jossa koirat saavat runsaasti liikuntaa!
Hoidon jälkeen Nipsu on ollut kotona paljon reippaampi, joten hoito taisi olla vain hyväksi sille. Olen ajatellut josko saisin Nipsusta vielä juoksukaverin. Kerran käytiin jo kokeilemassa ja se oli ihan innoissaan siitä. Hiljalleen opetellaan juoksuhommia uudestaan tasaisella alustalla, jottei se loukkaa itseään kuoppiin tms. Kyllä mä siitä vielä juoksukaverin saan! :)
Ollaan myös opeteltu omalla pihalla vapaana oloa. Ekoina kertoina Nipsua jännitti kovasti, mutta nyt se nuuskii ja ihmettee siellä jo reippaana. Eiköhän se vielä siis kesällä siellä vapaana kirmaa. Sairauden myötä siitä on tullut niin ahne ruuan perään, että mädät omenatkin menee pihalla parempiin suihin jos ei koko ajan vahdi. Ennen ne eivät kiinnostaneet sitä ollenkaan. Lenkilläkin täytyy olla nykyään koko ajan tarkkana, ettei se syö mitään sopimatonta.
Vieraat ihmiset Nipsu ottaa vastaan samalla tavalla kuin ennenkin. Iloisesti häntää heiluttaen ja tervehtien. Onneksi sokeus ei ole tehnyt siitä pelokasta ja arkaa. Kunhan leikkiminen tulisi vielä takaisin kuvioihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti